Miten tällainen suomalainen, tavallinen pariskunta päätyi olemaan sijoituskotina eläinsuojeluyhdistyksille? Muutimme melko tarkalleen kaksi vuotta sitten Helsinkiläisestä kerrostalosta saman kaupungin alueella olevaan paritaloon. Samalla tilamme kaksinkertaistuivat.
Olimme jo aikaisemmin ottaneet löytökissan nimeltä Felix meidän kahden vanhemman kissamme Pomon ja Boriksen seuraksi. Felix oli löydetty muutaman viikon ikäisenä naukuvana reppanana tallustelemassa metsäautotieltä. Tämä pieni punatikru päätyi sitten sijoituskotiin Tampereelle. Ystävämme, joka työskenteli vapaaehtoisena kertoi meille Felixistä ja mainitsi että Felix olisi varmasti sopiva miukki meidän kollilaumaamme. Heti tultuaan luovutusikäiseksi Felix sitten päätyikin meille.
 |
| Felix pienenä |
Kun nyt sitten muutimme isompaan asuntoon, niin ajattelimme, että voisimme itse auttaa hylättyjä kissoja ryhtymällä sijoituskodiksi. Olimme yhteydessä ystäväämme. Meidät haastateltiin sekä tarkistettiin kissoille tulevat olosuhteet. Pienen jännityksellisen odotuksen jälkeen meidät katsottiin soveliaiksi ja jäimme odottamaan kisimejä.
Ensimmäisten kissojen joukossa oli Joel-niminen pieni urhea soturi. Joel tuli luoksemme Virosta heikkokuntoisena ja traumatisoituneena. Koska Joelin menneisyys ei ollut tarkasti tiedossa vain oletamme että oli kokenut kovia. Nuori herra oli nimittäin hyvin epäluuloinen muita kissoja kohtaan ja ihmisiin suhtauduttiin vielä enemmän varauksella. Käsittelyyn Joel ei ollut tottunut alkuunsakaan vaan puri ja raapi heti kun vain kosketti. Lisäksi jokin oli vienyt Joelilta hännän, eli vain pieni töpö oli jäljellä. Koska alku oli tällaista, niin tiesimme että tässä on kova pähkinä purtavaksi. Pikkuhiljaa Joel keräsi luottamusta ihmisiin ja toisiin kissoihin, mutta matka oli vielä pitkä. Adoptoitavaksi emme voineet sitä kuvitellakaan antaa, sillä raapiminen ja pureminen oli vielä sellaista että ei soveltuisi uuteen kotiin. Toisena vaihtoehtona olisi ollut Joelin lopettaminen. Keskusteltuamme päätimme antaa Joelille vakinaisen kodin kaikista haasteista huolimatta. Joel nimittäin osoitti että tuli hyvin toimeen Felixin kanssa. Olivat suurinpiirtein samanikäisiä. Nyt pari vuotta myöhemmin Joelista on kehittynyt mitä hellyttävin nuori kissaherra, joka on lisäksi osoittautunut oikeaksi sylivauvaksi! Lisäksi herran ominaisuus joka ilahduttaa suuresti, on se että tulee erittäin hyvin toimeen kotiimme sijoittuvien kissanpentujen kanssa.
 |
| Joel ja Felix |
 |
| Nämä kaksi ovat olleet erottamattomat jo pitkään |
Lisäksi omassa kissalaumassamme on vielä Bella. Tämä n. 4-vuotias kaunis neito on nk. kodinvaihtaja, mikä tarkoittaa että perhe jossa hän oli, ei olosuhteiden muuttuessa voinut enää pitää häntä toistaiseksi, joten siirtyi sitten meille vakituiseen sijoitushoitoon.
 |
| Prinsessa Bella |
 |
| Bella rupesi jo heti alussa tarkkailemaan maailmaa keittiön näkökulmasta. |
jos laskitte oikein niin meillä pitäisi olla 5 kissaa. Saitte oikean luvun. Valitettavasti oma vanha kollimme Pomo siirtyi vuosi sitten ajasta iäisyyteen. Pomo sai vanhalla iällään keuhkoihin kasvaimia ja meni nopeasti huonoon kuntoon. Näin ollen oli armollisempaa auttaa Pomo eläinlääkärin avustuksella viimeiselle matkalleen. Lisäksi viimeisen yli 7 vuoden ajan joukkoamme on täydentänyt Boris, joka otti lauman senioriteetin Pomon mentyä pois. Boris tuli meille puolivuotiaana kissana suoraan kasvattajalta. Boris kun on täysiverinen norjalainen metsäkissa.
 |
| Pomo |
 |
| Boris, joka on täysiverinen Norski |
Tämän blogin tarkoituksena on kertoa sekä sijoituskissojen että myöskin meidän omien kissojemme elämästä.
